The Saxbergs European tour

 Matka lähti taas bussilla ja junalla. Ensin Les Halles ja siitä pikku kävelyn päähän pudottamaan isot laukut ihan uuteen tuttavuuteen, Nannybag-palveluun. Vähän jännitti jättää KAIKKI jouluostokset erittäin kämäseen pikku elektroniikkakioskiin, mutta olihan palvelulla äppi ja IG, joten pakko olla luotettava. Onneksi kioski oli vielä palatessa auki, eikä esim. mystisesti kadonnut ja näin ollen voin suositella palvelua, johon voi pikkurahalla jättää baginsä päiväksi ruman ja karvaisen Nannyn hoiviin. Tosiasiassa Nannybagin pisteitä on vaikka millä mitalla, hotelleja ja puoteja, ympäri kaupunkia. Nannylta siis limpsin lampsin bussille, joka vei meidät Montmartren kukkulan toiselle puolelle. Toisella puolella onkin hyvin eri näköistä, kun nähtävyyksien ydinkeskustassa. Likaista, roskaista ja töhrittyä ja paljon selvästi alemman keskiluokan väkeä ja vanhuksia. Saint-Ouenilta löytyy kirpputori, valtava määrä rip off-kojuja ja uskomattomia, pieniä antiikki- ja keräilytavarapuoteja. Ja yhtäkk

 Hiukan tahmean aamulähdön jälkeen päästiin bussiin ja junaan ja jäimme pois tutulla pysäkillä Chatelet de Hallesissa. Mukavan esteetön ja selkeä paikka, vaikka onkin solmukohta. Yritimme huonoin tuloksin välttää shoppailua, koska Lego-kaupan imu oli vastustamaton. Äitee pääsi sillä välin nauttimaan hyväntuoksuisista, siisteistä vessoista. Täysin samoilla sanoilla voi kuvata Chessynkin vessoja. Sanoisin, että tiukkailmeinen täti ovella ja maksullisuus on syynä siisteyteen. Hallesista on kivenheitto Pompidou-keskukseen, joka on rakennuksena sangen mielenkiintoinen ja yksi Pariisin keskeisiä nähtävyyksiä. Näköala ylimmästä kerroksesta oli huikea. Väkeä oli paljon keskimääräistä vähemmän, mutta silti aika runsaasti, joten valitsimme Gerald Garousten näyttelyn. Erittäin kiinnostavia töitä, vahvoja ja voimakkain värein tehtyjä. Olisi ollut kiinnostavaa tietää tarinat taulujen takaa.  Kotiinvietäväksi tarttui kirja, josta tarinat saattavat löytyäkin. Kuten aina, museokaupat ovat kyllä niin p

 Disneylandin jälkeen oli kiva pitää kotipäivä. Siihen kuului kylpyammeessa nautiskelua, äiteen kylpyläkäynti - aivan ihana kokemus, ison altaan vesi varmaan +35 astetta eli nautinnollista uida rauhassa ja nauttia hierovista suihkuista. Kylpylässä oli minun lisäkseni nolla ihmistä. Uimasta tultuani menin naurettavan pieneen saunaan, jonka ovenkahvassa luki Tylö. Suomalaisen saunan kiukaassa oli kolme kananmunan kokoista kiveä ja löylykauha oli ruokalusikan kokoinen. Lämpöä kuitenkin oli ja istuin saunassa kuivuttelemassa iso pyyhe enimmäkseen pepun alla. Ohi kulkenut siistijä hälytti virkailijan, joka tuli koputtamaan saunan oveen ja kertomaan, että saunassa pitää olla uimapuku päällä! Tässä vaiheessa olin tietysti kietonut pyyhkeen ympärilleni, mutta se ei riittänyt. Yritin vielä selittää ja pahoitella, että kun Suomessa saunaan ei saa mennä uimapuvussa, mutta virkailija osoitti nakuilustani kiihtyneenä ohjetaulua ja siinähän se luki. Uimapuku on pidettävä päällä. Enpä tiedä ketä se h

 Pikku pakkanen taisi verottaa vähän kävijöitä ja jonot olivat maltillisia. Josko muutenkaan pyörätuolin kanssa ei tarvitse juurikaan jonottaa, koska Disneyland on ehkä maailman vammaisystävällisin paikka. Otimme rauhallisesti, ahmimme silmillämme ylettömän kauniita yksityiskohtia rakennuksissa ja ylöspanoissa, eikä ostoksetkaan lähteneet lapasesta. Roikkuvien koristeiden kokoelmaan tarttui tänä vuonna Joulu-Thor. Kevyt lumipeite loi tunnelmaa, vaikka palmut ja bambut säälitti. 12 tuntia ja noin 10km käppäilyä, muutama hurveli ja lännenmiesten pikaruokaa. Kaiken kruunasi ilotulitus ja valo- & äänishow, joka vaan on niin hieno. Puiston sulkeutuessa vasta tajuaa sen älyttömän väkimäärän, minkä se nielee sisäänsä tuntumatta kovinkaan ruuhkaiselta. Kiitos Disney. It's true magic.  Kuvat näköjään illasta aamuun eikä päinvastoin. 

 Lähellä Bailly-Romainvilliersia on valtava ostoskeskus, joka onneksi on sekin meille jo tuttu. Muuten kokemus voisi olla aika uuvuttava. Shoppailua tehtiin tietysti, kun jouluostoksille tultiin. Epätoivoisen hupaisaa oli huomata, että edelleenkään kukaan ei osta mun ranskaa, vaan vastapuoli vaihtaa englantiin melkein heti bonjourin jälkeen. Tämä kokemus on läpileikkaava ja kumoaa käsityksen siitä, että ranskalaiset eivät halua puhua englantia. Ja ne harvat asiakaspalvelijat, jotka eivät puhu englantia, ymmärsivät sen verran huonoa ranskaani, että sain esim. Navigo-passit ladattua. Lounastimme Val d'Europen merellisessä ravintolassa ja tiukasti kaloreita laskien nautin merellisen lautasen. Helmi meni kalakeitolla ja Onni valitsi mustekalarenkaat, koska pihvit olivat loppu. Suuri plussa ravintolalle ruokalistalle, joka oli laadittu sivistymättömiä ja kielitaidottomia moukkia varten ja josta oli todella helppo valita. Ja ruoka oli hyvää. Melkoisen kassin kanssa keikuttiin bussilla ko