Nannybag, Saint-Ouen ja Sheraton CDG

 Matka lähti taas bussilla ja junalla. Ensin Les Halles ja siitä pikku kävelyn päähän pudottamaan isot laukut ihan uuteen tuttavuuteen, Nannybag-palveluun. Vähän jännitti jättää KAIKKI jouluostokset erittäin kämäseen pikku elektroniikkakioskiin, mutta olihan palvelulla äppi ja IG, joten pakko olla luotettava. Onneksi kioski oli vielä palatessa auki, eikä esim. mystisesti kadonnut ja näin ollen voin suositella palvelua, johon voi pikkurahalla jättää baginsä päiväksi ruman ja karvaisen Nannyn hoiviin. Tosiasiassa Nannybagin pisteitä on vaikka millä mitalla, hotelleja ja puoteja, ympäri kaupunkia.

Nannylta siis limpsin lampsin bussille, joka vei meidät Montmartren kukkulan toiselle puolelle. Toisella puolella onkin hyvin eri näköistä, kun nähtävyyksien ydinkeskustassa. Likaista, roskaista ja töhrittyä ja paljon selvästi alemman keskiluokan väkeä ja vanhuksia.

Saint-Ouenilta löytyy kirpputori, valtava määrä rip off-kojuja ja uskomattomia, pieniä antiikki- ja keräilytavarapuoteja. Ja yhtäkkiä keskelle kujia ja halleja on laskeutunut ufo! Eli yksi Matti Suurosen Futuro-taloista löytyy kummalliselta kirppisalueelta.

Antiikkiliikkeiden kummallisilla kujilla oli rauhallista, mutta feikkikujalla kävi niin kova kuhina, ettei oikein jaksettu niillä pitkään pyöriä. Ja tunnustan; lankesin hajuvesiin, joita olen ostanut muutama vuosi sitten ja joihin rakastuin palavasti. Joku ihana siis tulee saamaan tuliaisiksi Chanel vitosta (en kerro kuka). 

Hiukan uuvuttavan kierroksen jälkeen hyppäsimme takaisin bussiin numero neljä kahtakymmentä ja viisi eli Quatre-vingt-cinq. Parin pysäkin päästä kuski huusi kun gallian kukko ja paiskasi kaikki ulos. Hämmentyneinä lähdimme etsimään seuraavaa pysäkkiä, josta melkoisen tovin päästä bussi (no se 85) meidät imaisi sisäänsä. Vain sylkäistäkseen meidät taas ennen suunniteltua poisjääntiä pihalle. Syy: tuntematon. No, onneksi käveleminen on kivaa ja pysäkkien välit suht lyhyitä.

Nannybagistä siis Hallesiin, jossa oli järjetön määrä väkeä. Tuntui hyvältä idealta lähteä suuntamaan kohti viimeistä yösijaa, lentoaseman Sheratonia. Olisipa ihana käydä vielä syömässä ja nauttia pitkä ilta chillaillen ja lentokoneita katsellen, pois ruuhkasta ja ihmispaljoudesta.

No... ensimmäinen askel tuota rauhan temppeliä kohti, oli ahtautua täpötäyteen RER-junaan, jossa oli lievästi sanottuna "tunnelmaa". Onneksemme meille tarjottiin istumapaikat. Ja painotan onnekkuutta tässä tapauksessa, koska juna eteni vain muutaman asemanvälin ja pysähtyi. Kuulutukset "pieni viivytys, älkää pyrkikö junasta ulos, matka jatkuu kohta" loppuivat siihen, kun päästiin jollekin asemalle. Siinä seistiin hetki ja yhtäkkiä kaikki ihmiset alkoivat rynniä viereiseen junaan. Hämäläinen veremme oli hiukan kylmässä vielä hyytynyt, joten emme ehtineet massamuuttoon mukaan. Ja hyvä niin, koska osa rynnisti takaisin ja uusiakin matkustajia hiippaili kyytiin. Noin tunnin päästä joku berserkki alkoi keuhkota jotain ranskaksi, joten tartuin kuin hukkuva oljenkorteen huutoa pakenevan naisen hihaan ja kysyin, mikä meininki. Vastaus oli, että juna palaa takaisin Pariisiin. Ulkona saimme ohjeen ottaa pari bussia ja niillä olisimme käden käänteessä lentoasemalla - alle kahdessa tunnissa siis! Tässä vaiheessa oli kylmä, väsy ja kakkahätä, joten tilasin Uberin ja alle kymmenen minuutin odotuksen jälkeen tuli Mondeo, joka kiidätti meidät 20 minutissa CDG:lle. Junan kanssa oli tuhrautunut liki kaksi tuntia, joten kello oli tooooosi paljon.

Sheraton oli hieno paikka. Heti kun jäljellä oli em. vain nälkä ja väsy, klenusimme ravintolaan ja tilasimme sikahintaiset annokset. Kello kävi kymmentä, kun palasimme huoneeseen ja hetki sen jälkeen saimme todeta, että niin pehmeitä ja kuohkeita tyynyjä emme olleet ennen kokeneet. Pian oltiin unten mailla.

Jos katsoin viimeisen kerran kelloa vähän yli 23, katsoin sitä seuraavan kerran 03.30. Keitin vettä aamuksi ja pelasin puoli tuntia Clash of Clansia. Yritin kertoa itselleni, että maanantain työaamusta ei tule kovinkaan mukava, jos en nuku, mutta minkäs teet. Perusskitsoilu aamulentojen kanssa. Onneksi uni tuli vielä hetkeksi ja kello soi 5.48.

Au revoir France! 🇨🇵