Amsterdam

 Kone laskeutui reippaasti myöhässä Schipholiin, mutta meillä oli lentomuutosten takia runsaasti vaihtoaikaa, joten lähdimme pistäytymään keskustassa. 

Koska aikaa oli rajallisesti ja eilisillan "nopeasta siirtymästä" lentoasemalle oli jo kokemusta, päätimme pelata varman päälle ja tutkailla vain pääkatu Damrakia. Töllistelimme ihmeissämme Spirit of Amsterdam -kaupan kannabisvalikoimia. Oli monenlaisia tikkareita (ei ostettu) suklaalevyjä (ei niitäkään) keksejä (noup) jopa kannabiskondomeja (no ei varsinkaan niitä) mutta joku onnellinen kaveri saattaa päästä lipaisemaan genitaalitikkaria. En kerro kuka. 

Pikku sivukujalta löysimme vallan mainion aasialaisen ravintolan, jossa söimme lounaan. Ja sitten suunta takaisin Schipholiin. 

Lentoasema on VALTAVA ja olen todella polleana siitä, että löysimme oikean terminaalin, löysimme lockerit, joissa joululahjaostokset odottivat kaupunkikierroksen ajan ja löysimme loungen, jossa chillailemme parasta aikaa. 

Toki tämäkään ei ihan ilman mutkia sujunut, koska Onni narahti turvatarkastuksessa. Tai oikeammin Onnin kengät, jotka pyydettiin riisumaan ja kiikutettiin läpivalaisuun. Katselin kauhuissani ensin Onnin hikimärkiä sukkia (hän on teini) ja sitten sitä henkilöä, joka koski paljain käsin Onnin ongelmajätteeksi luokiteltavia kenkiä. Sen verran kauan kesti, että vissiin soittivat puolustusministeriöön ja kysyivät, luokitellaanko ne kemialliseksi aseeksi ja jos näin, takavarikoiko armeija ne käyttöönsä. Ministeriö ei ilmeisesti ollut suopea, koska kengät palautuivat omistajalleen ja matka jatkui. 

Viimeiset tunnit tätä reissua käsillä. Terkut Aspire loungesta.